Muuralan Helmi

Asuinalue

Alun ajat — Muuralan kumpuilevat pellot ja talot
Kuvitellaan aluksi, että ollaan Muuralan vanhoilla teillä, kun asutus on vielä harvaa ja maisema luonnollinen — peltomaita, metsänreunoja ja kalliomäkinen maasto. Tuolla kulki vanha tie, jonka varrella sijaitsivat maatilat ja peltoaukeat.

Ajat voi kuvitella — lapsi juoksee pellon laidalla, heinä tuoksuu, navetan lato humisee. Pian tie harvenee, pelto muuttuu metsäksi, ja hiljaisuus ympärillä on täytteenään lintujen konsertti.

Muutos — tie, asutus ja uuden ajan ideat
Ajan myötä Suomi ja pääkaupunkiseutu alkoivat muuttua. Muurala liitettiin osaksi suurempaa kokonaisuutta, kun vanha kyläympäristö alkoi muuttua kaupunginosaksi.

Silti, Muurala onnistui säilyttämään osan rauhallisuudestaan: vaikka alue sijaitsee lähellä vilkkaita teitä ja yhteyksiä, se ei tunnu kiireiseltä urbaanilähiöltä — se on jäänyt luonnonläheiseksi, rauhalliseksi, ja sopivaksi lapsiperheille.

Nykyään Muurala on monipuolinen kaupunginosa: siellä asuu perheitä, lapsiperheitä, eri-ikäisiä ihmisiä. Alueella on koulu ja päiväkoti, mikä helpottaa arkea perheille.

Palvelut — ruokakaupat, suuremmat ostosmahdollisuudet — eivät ole aivan nurkan takana, vaan muutaman kilometrin päässä isommassa keskuksessa, mutta liikenneyhteydet ovat hyvät: bussit vievät suoraan moniin Espoon ja Helsingin osiin, ja autoilevalle Kehä III ja Turunväylä tuovat helpot liikkumismahdollisuudet.

Kävelyllä tai pyöräillen saattaa törmätä mäkiluontoon, metsiköihin ja paikkoihin, jotka muistuttavat siitä, että Muuralalla on historia — joskus ehkä talojen kohdalla on ollut maatila, navetta, vilja-aittoja. Ne jäänteet – kuten Teirin tila – kertovat, että vaikka maailma ja kaupungit muuttuvat, vanha aika kutistuu osaksi tarinaa.

Tarina Muuralasta — sukupolvien silmin
Kuvittele vanha maatila pellon laidassa — heinä huojuu, tuuli kuiskii, navetan lattialla kuulee hevosen hengen — ehkä sen kengät kopisevat puulattiaan. Perhe käy navetan oven levyisen hurinalla, lapsi juoksee pellonreunaa, ja vanhempi kantaa ämpäriä maitonsa kanssa. Pimeän tullen savupirteissä lämmitetään — elämä on yksinkertaista, mutta oikeaa.
Sitten vuosikymmeniä myöhemmin tie levenee, autoja alkaa huristella. Metsä vähän taa, pellot häviävät. Huviloita nousee, ja vanha sahayrittäjän kotitalo tuhoutuu — se katoaa laajennuksen alle, mutta sen muisto jää.

Seuraavaksi nousevat rivitalot ja kerrostalot — perheitä muuttaa alueelle. Lapset käyvät kouluun, naapurit vaihtuvat, bussit ajavat ohi, ja ihmiset suuntaavat työpaikoilleen Turun tietä etelään. Silti — naapuri tietää naapurinsa, koira haukkuu hiljaisuudessa ja ilta-aurinko paistaa koivujen lomasta.

Ja nyt, kun astut Muuralaan. Kävelytie vie edelleen metsän halki, tie mutkittelee pienten talojen ohi. Lapset leikkivät pihalla, sauna savuaa jossakin ja arki pyörii. Kaikki tämä — vanhan kartanon historiasta uuteen arkeen — on osa Muuralan tarinaa.